Jaahas, totesinpa tuossa että töiltä, opiskeluilta sekä harrastuksilta jää ihan liikaa aikaa, joten päätin herätellä tämän vaivalla muokkaamani blogin henkiin!
Paljon on muuttunut tässä muutaman vuoden kuluessa, ja tällä hetkellä elämässäni on vain yksi hevonen muiden laukattua vihreämmille laitumille. Hiekharju Napakka eli Nappi on nyt viisivuotias kaunis nuori hevonen, jonka olen itse kouluttanut. Olemme tänä ja viime vuonna kisanneet lähinnä 1-tasolla koulu- ja esteratsastuksessa, ja hyppäämisenhän aloitimme ylipäätään vasta viime vuonna loppusyksystä, eli kun Nappi oli neljävuotias. Ratsastuksen aloitin vasta ihan kolmivuotiskauden lopussa joulukuussa, koska Nappi tuntui vielä niin keskenkasvuiselta ennen sitä. Ensi viikolla taitaakin olla Napin ratsutuksen kaksivuotispäivä :) Eikä tässä kiire ole tainnut tulla, ihan ollaan ikäisten tasolla.
Napin toinen ratsastus joulukuussa 2014. Napanuora vielä kiinni :)
Nappi on osoittautunut loistavaksi kisahevosen aluksi, sillä sen käytös on aivan mahtavaa kisapaikoilla sekä reissuilla. Tämä tuli testattua muun muassa syyskuun alussa Ypäjällä, kun kävimme 5-vuotiaiden suomenhevosten Laatuarvostelun finaalissa. Sijoitus oli jossain puolenvälin huonommalla puolella, mutta itse olin täydellisen tyytyväinen koko reissuun: hyvin matkustava ja majoittuva hevonen, söi ja joi hyvin koko reissun, käyttäytyi loistavasti ja sen lisäksi vielä suoritti niin hyvin kuin oli harjoiteltukin - bonuksena ylitimme yhdessä Haimi-hallissa isoimmat esteet siihen saakka! Lisäksi itselleni oli mieletön kokemus kyetä itse esittämään oma hevoseni, sillä esteratsastuksessa itselläni oli ollut kesän aikana hieman pakka sekaisin ja usko koetuksella.
Napin luonne on riippuen asiasta hyvin vaihteleva, sillä skaalaa löytyy rauhallisesta odottelijasta tuliseen tappuraan :D Esimerkiksi trailerissa Nappi seisoo kiltisti möykkäämättä vaikka tuntikausia (tärkeä ominaisuus jos vaikka kisareissun varrelle osuu hyviä shoppailupaikkoja?), kun taas estetreeneissä hevonen vie ja kuski vikisee. Kaikkein pahin paikka tuntuu olevan kuuliaisuutta ja rauhallisuutta vaativat harjoitteet, kuten käyntiväistöt, ennen hyppäämistä ja laukkaamista. Kyllä nimittäin jalkaa poljetaan ja keula nousee!
(suomenhevosetko etupainoisia? En ymmärrä :D)
Käymme Napin kanssa säännöllisesti Kosken Sannan estevalmennuksissa, ja sen lisäksi satunnaisesti kouluvalmennuksissa ihan sen mukaan, miten lompakko antaa myöten. Kahdessa lajissa valmentautuminen ei ole ihan halpaa, varsinkin kun matkustan kuitenkin aina toiselle tallille maneesille. Pääsääntöisesti liikutan Nappia maastossa ihan lihaskuntoa ja kestävyyttä treenatakseni, ja sitä se rakastaa - ainakin jos laukataan riittävästi. Lisäksi kentällä työskentely pysyy mielekkäänä, kun ei liikaa hiulata. Eiköhän myö tässä monta vuotta vielä ehditä.
Nyt lupaan päivittää meidän treenitaivalta tänne vähän ahkerammin. Matkalla hevonen myös kouluttaa minua, ja ajatuksia hevosten käsittelystä ja koulutuksesta herää jatkuvasti.
Palataan taas :) Ja tämän kuvan fiilis miulla on lähes joka kerta kun ratsastan tuolla Napakalla tammalla. On se vaan makee!
Nappi 4v. Kuva: Tiina Pesonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti