Lord Butterfly
ruuna
s.12.8.1999
tilastohevonen
Olin kuullut jo ennen kuin Taika tuli minulle, että Saijalla on hieman hankalassa maineessa oleva ruuna. Tiesin Toukan vanhemmat sekä kasvattajat, mutta kyseistä ruunaa en tuntenut.
Taikan myötä olimme Saijan kanssa enemmin tekemisissä, ja kerran loppukesästä 2009 oikeastaan puoliväkisin hän raahasi minut Suokumaalle, missä Toukka asui. Jouduin sitten sillä myös ratsastamaan, ja siihen nähden että hevonen oli ehkä 150 kg liian lihava ja aika vähillä ratsastuksilla ollut, oli se ihan mukava. Jollain tapaa. Toukalla oli vuokraaja, joka sittemmin lopetti, mutta silti se oli kovin vähillä ratsastuksilla.
Olin lähdössä Taikan kanssa ensimmäisiin kisoihimme elokuun lopulla, ja kisojen alla tuli loistoidea: otetaan Toukka myös mukaan!!! Hyvin vähällä treenillä menimme sitten koulua KN Specialin ja esteitä 70 cm verran. Tulokset eivät olleet huimia, mutta tavoitteenamme olikin säilyä hengissä - ja siinä onnistuttiin. Olin ennen kisoja hypännyt Toukalla kerran ja kouluakaan en ollut mennyt kuin ehkä viisi kertaa.
 |
| Ensimmäisissä koulukisoissa |
Toukka oli tuolloin kymmenvuotias, mutta se oli ikäisekseen raaka, ja joissain asioissa hieman hankala. Sen historiaa on vaikea selittää lyhyesti, ja Saija siinä olisi parempi. Minua jollain tapaa säälitti, että käyttökuntoinen hevonen menee hukkaan ilman ratsastajaa, ja jotenkin sitten ajauduin säännöllisesti ratsastamaan Toukkaa. Ensimmäisen vuoden kävin melko harvakseltaan, koska ratsastin kolmea hevosta, jotka olivat kaikki eri talleilla. Seuraavana syksynä teimmekin päätöksen muuttaa Taika samaan talliin Toukan kanssa.
Toukka oli tavallaan sivuprojektina, kun keskityin Taikan treenaamiseen. Kun Taika sairasti, Toukka paikkasi. Ja ei todellakaan ollut helppoa. Sinänsä hevonen osasi jonkun verran, mutta tehtävien suorittaminen oli joskus aivan ylivoimaista, kun hevonen keskittyi aivan kaikkeen muuhun. Kuten siihen, että juoksi omia pierujaan karkuun. Tai röhkivää valmennustoveria. Tai ihan mitä vaan. Suurin ongelma oli epätasaisuus, niin kuolaintuntuman suhteen kuin myös tahdin: hevosen etu- ja takajalat ravasivat eri tahtia - mitä tapahtuu vielä nykyäänkin hevosen jännittyessä. Aina ei meno muutenkaan ollut ihan turvallista. Lisäksi ongelmia toi se, että mentyään hapoille töhötettyään valmennuksen läpi, liike muuttui takaa epäpuhtaaksi. Tähän ei auttanut kuin aika ja työ: Hevosen lihaskunto oli niin huono, että se ei jaksanut työskennellä koko valmennusta. Hankitreeniä...
Estepuolella lähdettiin treenit Kosken Sannan kanssa siitä, että hevonen oli ohjan ja pohkeen välissä - ja ylipäätäänkin ohjastuntumalla. Kun aloitin sen kanssa hyppäämään, se reuhtoi päätä raivoisasti aina, kun yritin pitää ohjat tuntumalla, sekä esteen jälkeen. Parhaiten se meni, kun antoi melko pitkän ja löysän ohjan - hallintahan sitten oli vähän niin ja näin. Ei ollut toivoakaan aluksi selviytyä kunnolla esteradasta, kun pää heilui holtittomasti. Onneksi tuo inhottava tapa jäi pois, mutta nykyäänkin se saattaa joskus sitä tarjota.
Taikan jälkeen Toukka on ollut ykkösprojektinani. Välillä on ollut sairaslomia, mutta ollaan kuitenkin päästy valmentautumaan ja kisailemaan. Lähdettiin aikoinaan tasosta helppo Ö, ja viime vuoden lopulla olisin jo startannut sen kanssa Helppoa A:ta aluekisoissa, elleivät kisat olisi peruuntuneet. Kinnusen Paken valmennuksissa käydään säännöllisesti, ja hänelle kiitos sinnikkyydestä ja siitä, että on jaksanut tsempata niinä hankalampinakin aikoina. Vaikka onpa valmentajankin usko hevoseen tainnut joskus olla koetuksella :)
 |
| Paken valmennuksessa Rekun tallilla kesällä 2011 |
Estepuolella hypättiin jo ratana 90 cm aluekisoissa, ja yksittäisiä metrin esteitäkin, mutta viime kaudella 2012 tipuin melko pahasti Toukalta maastossa toukokuussa, mikä osaltaan vaikutti siihen, ettei tullut hurjasti hypättyä loppukaudella. Murtumilta säästyin, mutta ratsastuksestakin oli muutaman viikon huili. Pahin kolaus oli kuitenkin ehkä itseluottamukselle - koin, ettei tasapainoni ole siinä kunnossa, että voisin hypätä. Esteitä pitäisi treenata enemmin, mutta valitettavasti se on hankalaa yksin, kun jonkun pitäisi olla nostamassa esteitä ja vähän myös vahtimassa, jos jotain tapahtuu. Estevalmennukset olisi yksi vaihtoehto, mutta valitettavasti rahavarantoni ovat rajoitteelliset, ja olen tällä hetkellä kokenut kouluratsastuksessa valmentautumisen tärkeämmäksi. Pikkuhiljaa...
 |
| Hubsilla syksyllä 2011 |
Toukan kanssa on mukava tehdä töitä, kunhan muistaa tietyt asiat. Sen kanssa ei voi ratsastaessa matkustella huolettomasti, koska se saattaa joskus olla hieman arvaamaton. Rentoutuessaan se kuitenkin toimii hienosti, ja väläyttelee joskus upeitakin hetkiä. Olen realisti, ja tiedän, ettei meillä ole mahdollisuutta askellajien puoleen pärjätä koulukisoissa upeille liitokavioille, mutta valmentaudumme ja kehitymme omalla tasollamme. Nykyään Toukka esittää jo siistejä, tasaisia kouluratoja. Joskus niilläkin voi pärjätä, vaikkei liikettä oikein olisikaan. Toukan kanssa on todellakin oppinut arvostamaan niitä pieniäkin onnistumisen hetkiä ja kehittymistä! Ja ehkä tärkeintä, mitä sen kanssa on oppinut: Mitään ei saa ottaa itsestäänselvyytenä.
Päivitys 5.12.2016:
Uljas Mustan kanssa opin, että hevosen lihaskunnon kehittäminen ja ylläpito on ihan ehdotonta hevosen toimimiselle ja ratsastettavuudelle. Toukan kanssa keskityttiin treenaamaan kunto maastossa ja kentällä sitten viilailtiin välillä kevyesti osaamista ja valmennuksissa vähän enemmän. Se oli hyvä resepti. Hevonen rupesi työskentelemään mielellään ja esitteli hienoakin liikettä. Valmentauduimme kouluratsastuksessa edelleen Paken valvovan silmän alla, ja treenit tuottivat tuloksiakin: seurakisoissa pärjättiin kivastikin ja ruusukkeita kertyi, ja jopa aluetasolla/2-tasolla saimme sijoituksia koulukisoista.
Yhteistyön kruunasi viimeinen startti heinäkuussa 2015 Lappeenrannan raviradalla 4-tason kisoissa (2-tason luokassa), jolloin saimme helppo A:2-luokasta yli 60 % tuloksen sekä valkoisen ruusukkeen. Ajatus, joka tuntui pitkään mahdottomalta, muuttui unelmaksi ja myöhemmin todeksi.
Uljas Musta laukkasi vihreämmille laitumille lääkekuurin aiheuttaman pahan kaviokuumeen myötä 11.3.2016. Kiitos Uljas Musta!
Kuva: Tiina Pesonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti