Oodin SOV
T86-1012
s. 17.3.1986
Omistajat: Jaana Reponen ja Saila Löppönen
 |
| Kesällä 2012, 26-vuotiaana. Kuva: Tiina Pesonen Oodinista saisi varmaan kirjoitettua kirjankin jo. Pieni kertaus historiasta lienee kuitenkin tarpeen, jotta tarina hieman aukeaa sitä tuntemattomille. Sukutaulujen mukaan Oodin on 1/4 -täysiverinen. Emän puolelta sille on kuitenkin periytyneet vahvat työhevospiirteet, löytyyhän sieltä mainintaa Eestin raskaasta vetohevosesta ja ardennerista. Ulkomuoto hämää, ainakin tässä tapauksessa. Oodin tuli nuorena hevosena 90-luvun alkupuolella Virosta Suomeen, Rantalan tallille tuntihevoseksi. Virossa ollessaan se oli mm. toiminut metsätöissä. Ootsin alkuvaiheista Suomessa mainittakoon esimerkiksi esteiden opettelu - legenda kertoo, että kenttää jouduttiin tasaamaan traktorivoimin Ootsin jäljiltä estetreenien alkuvaiheissa, olihan niistä esteistä kovin hankalaa päästä yli... Oodin toimi reilut kymmenen vuotta suosittuna, rauhallisena tuntihevosena, jonka selkään uskalsi laittaa kenet vaan. Vauhtia ei kyllä aina liiemmin ollut... Laiskanpulskea, työhevosrunkoinen Oodin kuitenkin paljasti toisen puolensa usein viikonloppuisin, kilpailemalla esteratsastuksessa aina kansalliselle tasolle saakka tuntiratsastajien kanssa. Ruusukkeita Ootsille on kertynyt eri ratsastajien kanssa eri tasoilta mittaamaton määrä. Esteradallakaan Ootsin vahvuuksia ei liene koskaan ollut vauhti, vaan uskomaton sinnikkyys ja venymiskyky sekä rauhallisemman vauhdin mahdollistamat tiukat tiet. Palkintojenjakoon se usein saapui päätään tutun palkintojenjakomusiikin tahdissa heilutellen... Oma Oodin-historiani alkaa jo vuodesta 1995, kun hyppäsin elämäni ensimmäiset esteet Oodinilla. "Ikinä en enää hyppää tuolla kamalalla hevosella!!!" olivat ajatukseni hirveän estetunnin jälkeen. Seuraavana keväänä kuitenkin hyppäsin ensimmäiset estekisani Oodinilla, luokkana 20-30 cm. Välillä kilpailin muilla tuntihevosilla, mutta kesän 1999 aluejoukkuemestaruuksien jälkeen tiet Ootsin kanssa yhtenivät, ja valmentauduimme ja kisasimme yhdessä seuraavat vuodet. Kesällä 2002 huomasin olevani hevosenomistaja, kun Saila soitti minulle ja kertoi, että nyt meillä on hevonen. Kauppoja oli hierottu jo jonkin aikaa Lakan Maijan kanssa, jonka ehdotuksesta ryhdyimme pitkäaikaisen "tätituntilaisen" Sailan kanssa hevoskimppaan. Sailan sanoin, hän hoiti liikuttamisen ja minä kilpailemisen. Etusijalla oli kisat ja valmennukset, koska Ootsilla alkoi niiden suhteen tulla jo ikä vastaan, olihan se tuolloin jo 16.  Tuloksena toinen sija 120 cm luokassa. 
Etelä-Saimaa 26.7.1999. Ensimmäiset yhteiset aluekisat Ootsin kanssa.
Kisasimme Oodinin kanssa kansallisella tasolla pari vuotta, ja aluetasolla viimeiset kisat käytiin kun Oodin oli 20-vuotias. Kilometrejä, kokemusta ja ruusukkeita kertyi iso kasa. Aluemestaruuksista löytyy useampia hopea- ja pronssimitaleja kaapista. Mielestäni parhain saavutuksemme oli vuoden 2003 Kaakon alueranking-tilaston senioreiden kolmas sija - harmi ettei parasta ratsukkoa palkittu, sillä tilaston kahdella ensimmäisellä ratsastajalla pisteitä oli kerätty kolmella tai useammalla hevosella. Myö kerättiin Ootsin kanssa kahdestaan 110 pistettä. Kävimme Ootsin kanssa vuosien varrella eri ihmisten valmennuksissa - mm. Pekka Larsen, Carl-Harry Frey, Krista Välimaa - ja pariin otteeseen myös Christopher Wegelius eksyi kolkallemme meitä valmentamaan. Wegelius teki lähtemättömän vaikutuksen heti ensimmäisen tunnin alussa: nähden vain turakarvaisen pulleron linttamärkänä, laiskaa alkuverryttelyravia esittäen, kertoi Wegelius yleisölle että "Tämä tässä on hyvä hevonen. Sen näkee sen silmistä. Eikö niin että se tekee puolestasi kaikkensa?" Niinhän se meni. (yläpalkissa isossa kuvassa Oodin notkeana 20-vuotiaana kansallisten alueluokassa Lappeessa) Jokaisen valmentajan opit ovat varmasti jollain tavalla mielessä, mutta paras opettaja ikinä miulla on ollut Oodin. Sitä fiilistä, jonka kisoissa sai, ei voi kukaan muu opettaa. Luotettavuus, rauhallisuus, sinnikkyys, luotto hevoseen ja sen kautta jopa riskinotto - niitä se on opettanut, ja niitä pyrin sitten puolestani siirtämään näille nuoremmille ratsuille. Nykyään Oodin majailee Piian hyvässä hoivassa, vanhojen hevoskavereidensa Pepen ja Grantin kanssa. 27 vuotta kääntyi juuri vuodenvaihteessa mittariin, mutta vieläkin se pirteästi lähtee maastoilemaan. Päätyö hänellä on nykyään Sailan maastoratsuna toimiminen. Vähän taitaa jo vanhuus vaivata, mutta uskollisen ystävän ja entisen kisakaverin Grantin perässä on hyvä painella pitkin metsiä. Päivitetty 5.12.2016: Oodin laukkasi vihreämmille laitumille 28.11.2014, hieman alle 29-vuotiaana. Kiitos Maailman Paras Hevonen!  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti