7. joulukuuta 2016

Miksi?

Aika usein tulee mietittyä, mikä saa hurahtamaan hevosiin niin kovin, että uhraa kaiken vapaa-aikansa tavalla tai toisella hevosiin liittyviin asioihin, samoin kuin kaiken liikenevän rahansa. Tai oikeastaan ainahan voi jostain muusta nipistää. Heikkoina hetkinä itsekin sitä sortuu miettimään että onkohan sitä ihan täysjärkinen, kuten mudassa nilkkoja myöten tarpoessa, vesisateessa kastuessa, ripulista hevosta siistiessä, ähkyistä talutellessa, eläinlääkärimaksuja maksellessa, järkyttävässä pakkasessa tallihommissa, talvella kisa- ja valmennusreissuilla hytistessä...

Sitten kun tulee eteen se hetki, tietää miksi.

Viime viikonlopun järkyttävä tapahtuma Imatralla liippasi itseäni todella läheltä, sanotaan vaikka että muutamien kymmenien metrien päästä. Jälkikäteen sain tiedon ja järkytys iski kovempana vasta myöhemmin. Huomasin, että ikävät asiat pyörivät mielessä ja tulivat jopa uniin. Tajusin kuitenkin, että oma pääni toimi suojellakseen itseäni: nukkumaan käydessä mieleen tuli mahtava tunne esteradalta edellisistä kisoista, maastolaukkoja, jopa tulevan vuoden suunnittelua. Tuli vahva tarve suunnitella ja laittaa paperillekin jo jotain ensi vuoden tavoitteista ja aikatauluista liittyen kilpailukauteen. Reppu selässä pyöri mielessä ja blogi piti elvyttää. Pahan maailman ajattelulle ei jäänyt tilaa.

Sitä vastoin yrityksistä huolimatta koulutehtävistä ei nyt tullut mitään, sillä keskittyminen ei riitä tieteellisen tekstin lukemiseen, analysointiin ja tuottamiseen. Kuitenkin blogiin tekstin runko syntyi jo yöllä herätessäni, kuin itsestään.

Kaiken lisäksi parasta terapiaa on maastoilu hevosen kanssa. Metsän hiljaisuus, minkä rikkoo satunnaiset eläinten äänet, hevosen puuskutus tiukemman pätkän jälkeen. Omat ajatukset, kun voit pohtia asioita kuitenkin irrallaan niistä. Se tunne voimasta, joka on allasi, kun laukattava ylämäki nousee eteesi ja hevonen haluaisi jo mennä, ja pyrkii jopa vähän takajaloilleen. Jaksat pitkänkin lenkin, vaikka omat jalkasi olisivat väsyneet, hevonen kuljettaa. Herkkyys, joka hevosella on jokaiseen ohjan liikautukseen tai pohkeen painallukseen.
Luottamus.

Siksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti