Kuitenkin joskus on edessä se, ettei tavoitteen saavuttaminen ole mahdollista. Tulee pettymys. Mitä suuremmin tavoitteeseen pääsemiseksi on tehnyt töitä ja asennoitunut siihen henkisesti, sitä suurempi pettymys on. Ajatus siitä, ettei ole tehnyt tarpeeksi tai oikeita asioita, kalvaa.
Hevosten kanssa pettymyksiä kohtaa väistämättä joskus. Kun kaksi elollista ja ajattelevaa olentoa toimivat yhdessä, muuttujia on aina paljon. Joskus niihin ei voi mitenkään itse vaikuttaa.
Jo ostaessani varsan sen urapolku nuorena hevosena oli selkeästi suunniteltu. Polulla olemmekin hienosti pysyneet, matkalle ovat mahtuneet niin varsanäyttelyt, laatuarvostelut 3-5 -vuotiaana sekä kisauran aloitus molemmissa lajeissa. Nämä etapit ovat olleet hyvä mittari sille, missä mennään hevosen koulutuksessa. Nuoren suomenhevosen urapolun huippu on Kasvattajakilpailu. Tähän varsaa maksetaan mukaan jo yksivuotiskeväästä saakka. Treenisuunnitelmat ja kunnonajoitussuunnitelmat tehtiin hyvissä ajoin edellisenä syksynä ja päivitettiin talven aikana. Kaikki vaikutti hyvältä.
IRalla kesäkuun alussa. Kuva: Veera Koso
Kesän aikana ihan muuta asiaa klinikalla tutkiessa Napin jalasta löytyi pienehkö, oletettavasti tapaturman seurauksena syntynyt vamma, joka kuitenkin vaatisi toipumiseen useamman kuukauden aikaa. Nopealla kalenterinvilkaisulla pystyi toteamaan, että Kasvattajakilpailuun ei ehditä ellei suurta ihmettä tapahtuisi. Pettymys oli valtava, ja tyhjyys ammottava.
Kyky käsitellä pettymyksiä mittaa mielestäni myös ihmisen vahvuutta. Pettymykset kasvattavat - ja opettavat - ja elämässä kuuluukin olla ylä- ja alamäkeä. Pahalta ne tuntuvat, mutta eteenpäin katsominen auttaa. Se ei heti onnistu, mutta ajan kanssa näkö terävöityy.
Pienin askelin aina kohti seuraavaa etappia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti