Kuka puhuu totta, ketä kannattaa uskoa?

Omassa työssäni asiakaspalvelussa sekä esimiehenä olen vuosien saatossa huomannut, miten tärkeää on osata esiintyä vakuuttavasti. Kaikki eivät ole luontaisia esiintyjiä, kuten en itsekään, mutta kokemus luo varmuutta. Samoin varmuutta esiintymiseen tuo erityisesti se, että tuntee asian, josta puhuu.

Valitettavasti usein on niin, että vaikka henkilö tietäisikin paljon asiasta josta puhuu, epävarma esiintyminen vie valitettavasti uskottavuuden koko asialta. Tästä hyvin karu esimerkki oli eilisaamuna Ylen Aamu-TV:ssä, kun kansanedustaja ja Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja olivat haastateltavina uudistuvan eläinsuojelulain tiimoilta. Jokainen voi itse katsoa klipin Areenasta https://areena.yle.fi/1-4242900 ja miettiä, kumman asiat kuulostivat uskottavammalta. Pieniä asioita, joilla kuitenkin voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Ja ei, en millään muotoa väheksy esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaa tai kritisoi eläinsuojelulakia, se ei ole tässä pointtini, vaikka eläinsuojelutoiminnasta sekä eläinsuojelulaista minulta saattaisi löytyä paljonkin mietteitä, moneen suuntaan.

Nykyään muodissa tuntuu olevan kaikenlainen fanaattisuus. Asioissa mennään äärilaitoihin, eikä asioita osata katsoa järkevästi muiden kannalta, eikä edes omaltakaan. Yleensä näissä on taustalla myös se, että vakuuttava esiintyjä tai keulahahmo osaa esiintymisellään ja vakuuttavilla puheillaan myydä asiansa ihmisille. Historia tuntee näitä myös paljon, jopa pelottavia tarinoita, enkä lähde niitä tässä kertaamaan.

Hevosmaailmassakin tähän valitettavasti törmää jatkuvasti. Eri koulukuntien "edustajat" kiistelevät keskenään ja ovat ehdottomia oman "gurunsa" puolestapuhujia. Varusteista ostetaan ne tietyt, tietyn henkilön suosittelemat, koska niidenhän täytyy olla hyvät.

Esikuvia tarvitaan, on aina tarvittu, eikä se ole lainkaan huono asia, eikä varsinaisesti ole se, mitä tällä tarkoitan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi maailman pitää olla mustavalkoinen?

Itse ainakin pyrin laittamaan päähäni päivittäin lasit, joissa on suodatin, jonka kautta näen mahdollisimman paljon värejä. Joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän, ja joskus yhtäkkiä kirkastuvia.

Välillä saattaa myös vähän häikäistä hetkellisesti.

Kaikella on tarkoituksensa

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää ja siitä puhutaan paljon. Tehdään suunnitelmia, kuinka tavoitteisiin päästään, pilkotaan tavoite pienempiin osiin, mietitään välietappeja, muutetaan suunnitelmia tarvittaessa. Tavoitteen asettaminen tuntuu olevan tärkein asia, ja sitä kohti taistellaan läpi tuulen ja tuiskun. Jos ei ole tavoitteita, ei voi menestyä.

Kuitenkin joskus on edessä se, ettei tavoitteen saavuttaminen ole mahdollista. Tulee pettymys. Mitä suuremmin tavoitteeseen pääsemiseksi on tehnyt töitä ja asennoitunut siihen henkisesti, sitä suurempi pettymys on. Ajatus siitä, ettei ole tehnyt tarpeeksi tai oikeita asioita, kalvaa.

Hevosten kanssa pettymyksiä kohtaa väistämättä joskus. Kun kaksi elollista ja ajattelevaa olentoa toimivat yhdessä, muuttujia on aina paljon. Joskus niihin ei voi mitenkään itse vaikuttaa.

Jo ostaessani varsan sen urapolku nuorena hevosena oli selkeästi suunniteltu. Polulla olemmekin hienosti pysyneet, matkalle ovat mahtuneet niin varsanäyttelyt, laatuarvostelut 3-5 -vuotiaana sekä kisauran aloitus molemmissa lajeissa. Nämä etapit ovat olleet hyvä mittari sille, missä mennään hevosen koulutuksessa. Nuoren suomenhevosen urapolun huippu on Kasvattajakilpailu. Tähän varsaa maksetaan mukaan jo yksivuotiskeväästä saakka. Treenisuunnitelmat ja kunnonajoitussuunnitelmat tehtiin hyvissä ajoin edellisenä syksynä ja päivitettiin talven aikana. Kaikki vaikutti hyvältä.

IRalla kesäkuun alussa. Kuva: Veera Koso

Kesän aikana ihan muuta asiaa klinikalla tutkiessa Napin jalasta löytyi pienehkö, oletettavasti tapaturman seurauksena syntynyt vamma, joka kuitenkin vaatisi toipumiseen useamman kuukauden aikaa. Nopealla kalenterinvilkaisulla pystyi toteamaan, että Kasvattajakilpailuun ei ehditä ellei suurta ihmettä tapahtuisi. Pettymys oli valtava, ja tyhjyys ammottava.

Kyky käsitellä pettymyksiä mittaa mielestäni myös ihmisen vahvuutta. Pettymykset kasvattavat - ja opettavat - ja elämässä kuuluukin olla ylä- ja alamäkeä. Pahalta ne tuntuvat, mutta eteenpäin katsominen auttaa. Se ei heti onnistu, mutta ajan kanssa näkö terävöityy.

Pienin askelin aina kohti seuraavaa etappia!